Onnelasta

Ajattele paikkaa, johon on hyvä tehdä pesä.

Unelmia ja maalaushommia

Päästiin viimein jo ostovuodesta (11 vuotta taaksepäin) haaveillusta maalaamisesta (tosin päärakennus on maalattu viime vuonna joten nyt oli kyse enää vain piharakennuksesta) tositoimiin. Kolmen ihmisen voimin jatkettiin raaputtamista ja iltapäivällä teräsharjat vaihtuivat pensseleihin, Ohessa kaksi kuvaa työvaiheista.

Ruskeat ikkunan ulkoseinän koristelaudat on tarkoitus maalata vielä valkoiseksi, niin sitten ulkorakennus on samanvärinen kuin päärakennus- Hyvältä tulee näyttämään, sanon jo nyt. 🙂

Talkootöiden lomassa tietysti sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa emäntä ja ilman evästä. Aki ja Mikke grillasivat makkaraa ja luulivat minun jo ottaneen omani eivätkä tajunneet laskea makkaroita. Ja niinhän siinä kävi, että herrat vetivät neljä makkaraa mieheen minun odottaessa sisällä, että missähän makkarat oikein viipyy? No, vatsoihinhan ne olivat päätyneet ja minun oli tyytyminen leipään ja jääkaapin antimiin. iukan harmitti vaikka Aki kauniisti tarjoutui tekemään minulle voileipiä. No, sattuuhan näitä-

Mutta, maalaustalkoot jatkukoon!

Eveliina

Työt on aloitettu!

Nyt on päästy kunnolla työn makuun. Aki piti puheensa töiden etenemisestä ja hankki avuksemme Miken, joka onkin osoittanut tehonsa lyhyessä ajassa.

Yhdessä tuumin käytiin rautakaupassa, josta mukaan tarttui muutamia ruuveja ja teräsharjoja maalinrapsutusta varten. Siinä vaiheessa ei vielä tiedetty, että seuraavana päivänä joudumme käymään uudestaan hakemaan raivaussahaan siimaa.

Tämän päivän työnjakomme oli selkeä. Minä rapsutin maalia, Aki haravoi ja Mikke raivasi. Kuvassa tosin näkyvät Akin kädet, jotka rapsuttivat saunan oven maalia jonkin aikaa.

Ohessa muutama kuva päivän aikaansaannoksistamme.

Täytyy sanoa, että Akin into on aika tarttuvaa! Tuskin olisin itse lähtenyt ketään edes pyytänyt mukaan tällaiseen projektiin. Mutta Aki järjesti apua ja sai minutkin innostumaan työnteosta, uskomatonta mutta totta olin monta tuntia maalia rapsuttamassa suorassa auringonpaisteessa. Se kieltämättä oli haasteena koko porukalla ja hikoilulta ei voinut välttyä. Mutta motivaatio oli korkealla eikä hiki haitannut.

Jännityksellä odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tunne on tällä hetkellä sellainen, että kaikki on mahdollista. Jäämme innolla odottamaan jatkoa!

Eveliina

 

 

Sokerikakkupohja

Sokerikakkupohja on leivonnan äitireseptejä, saakoon se siis paikkansa uuden blogimme ensimmäisenä postauksena.

Sokerikakkupohjareseptejä on loputon määrä, mutta yksi niistä pitää suosionsa vuodesta toiseen; ”kaikkea yhtä paljon”-pohja. Siihen käytetään siis kaikkia raaka-aineita saman verran. Pohjan kokoa suunnitellessa voidaan laskea, että yksi kananmuna on n. ½ dl jolloin esimerkiksi esimerkiksi 4 munan kakkuun saadaan loogisesti 2 dl sokeria ja 2 dl vehnäjauhoja. Mutta entä sitten leivinjauhe? Itse lasken niin, että ½ tl per muna, jolloin 4 m kakkuun laitetaan 2 tl.  Eli tässä kaava kakun koon laskemiseksi:

1 Kananmuna

½ dl sokeria

½ dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

Ja pohjan valmistaminen käy näin:
Vaahdota munat ja sokeri oikein kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun nostaessasi vatkainta siitä tippuvat tipat jäävät hetkeksi vaahdon pintaan. Lisää siivilän läpi kuivat aineet ja sekoita taikina varovasti nostellen tasaiseksi. Vältä liikaa veivaamista sillä sitkoa ei saa päästä muodostumaan!

Käyttäessäsi paistamiseen irtopohjavuokaa, pingota leivinpaperi vuoan pohjalle. Tämä helpottaa kakun irroittamista. Kaikki vuoat tulee kuitenkin voidella ja jauhottaa hyvin; tähän käy esim. korppujauho tai mannaryynit.

Paistoaika pohjalle on n. 35 min / 4 m kakku. Joten munamäärän mukaan paistoaika liukuu hieman suuntaan ja toiseen – iso pohja luonnollisesti paistuu hieman kauemmin kuin pienempi. Ethän avaa luukkua paiston alkuaikana, sokerikakkupohja ”suuttuu herkästi” ja lässähtää jos uunin luukun avaa liian aikaisessa vaiheessa. Lähempänä laskettua paistoaikaa voit kokeilla kypsyyttä esim. hammas- tai tulitikulla. Sopiva paistolämpötila on 175 astetta.

Ennen kumoamista, anna kakun hetki vetäytyä ja kumoa se vasta sitten. Turvallisimman ”kaadon” teet, kun asetat ylösalaisin olevan lautasen paistoasennossa olevan vuoan päälle ja keikautat ympäri. Näin varmistat, ettei pohja pääse leviämään kumoamisen aikana.

Pohja saa jäähtyä kunnolla jonka jälkeen se siirretään jääkaappiin. Kakkupohja kannattaa aina tehdä ainakin päivää ennen täyttämistä, mutta viileässä säilytettynä pohja säilyy kyllä muutaman päivän, jos on pakko leipoa se valmiiksi jo hyvissä ajoin.

Ohjeella tulee hyvä, kuohkea peruskakkupohja. Tie täydelliseen sokerikakkupohjaan ei kuitenkaan ole aivan yksinkaistainen – siihen kuuluu sivuteitä, kuoppia ja mutkia. Vain opettelemalla opit kakkupohjan leipomisen salat ja saat aikaan täydellisen lopputuloksen. Jostain on kuitenkin aloitettava, eikö?

lokakuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031